Mistä keksit aiheita kirjoihisi?
Ideoita kävelee vastaan joka päivä. Löydän aiheita lehtijutuista, televisiosta, ystävieni puheista, näyttelyistä... Usein kirja alkaa kehittyä jonkin asian ihmettelystä. Puhdas valkoinen syntyi rasismin ihmettelystä, Korkealle ja kovaa tyttöjen ulkonäköpaineiden pohtimisesta. Kolmas romaanini puolestaan lähti liikkeelle siitä, kun aloin pohtia tyttöjen väkivaltaisuutta.
Vielä julkaisemattomien, keskeneräisten kirjojeni ideoita olen saanut matkoilta Prahasta ja Amsterdamista sekä katsomistani dokumenteista. Ideoita tarttuu mukaan joka päivä. Valitettavasti kaikesta ei ehdi kirjoittaa. Elämä on siihen liian lyhyt.
Miten voisin päästä kirjailijaksi?
Siihen ei liene muuta keinoa kuin pitkäjänteinen kirjoittaminen - ja lukeminen. Täytyy olla sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Suomessa kirjailija ei ole synonyymi julkkikselle. Kirjailijan urasta ei kannata siis haaveilla pelkän maineen vuoksi. Täytyy olla tahtoa ja intohimoa. Vastassa saattaa olla monta ylämäkeä. Tärkeintä on halu kertoa tarinoita.
Luetko itse paljon kirjoja?
Minulla on useita kirjoja koko ajan kesken. En voi kuvitella elämää ilman kirjoja. Niitä on yöpöydällä, käsilaukussa, työhuoneen lattialla, röykkiöinä kirjahyllyissä...
Ketä kirjailijaa ihailet ja miksi?
Monia kirjailijoita. Esimerkiksi Leena Lehtolaista ja Tuula Kallioniemeä. He ovat pitkän linjan kirjailijoita, jotka ovat kovalla ja periksiantamattomalla työllä luoneet itselleen hienon uran. Arvostan kokemusta, näkemystä ja sitkeyttä.
Saako kirjailija hyvää palkkaa?
Minä en uskaltaisi elää ihan pelkästään kirjailijan elämää. Kirjailija voi anoa apurahoja. Sen lisäksi on hyvä olla muitakin tuloja. Minä kirjoitan lehtijuttuja ja niin tekee moni muukin kirjailija. Kun tekee muitakin töitä, ei ehdi suhtautua liian tosikkomaisesti keskeneräiseen romaaniin. Huomaa, että elämää on muuallakin.
Mikä on lempikirjasi?
Niitä on niin paljon, ettei voi nimetä vain yhtä. Onpa tylsä vastaus...
Pitääkö olla äidinkielessä hyvä, jotta voi tulla kirjailijaksi?
Hyvä äidinkielen arvosana ei liene oikotie onneen. Eivätkös monet kirjailijat nimenomaan lintsaa koulusta ja kapinoi opettajiaan vastaan? Minä kuuluin siihen porukkaan, joka tykkäsi kirjoitella aineita koulussa. Kirjailijaksi voi tulla, vaikka olisi äikässä nelonen tai kymppi.
Onko kirjailijan työ kivaa?
Kyllähän tämä kivaa on, mutta on kirjailijankin työssä omat vaikeutensa. Parasta on kiireettömyys ja oma rauha. Työskentelen kotona omassa työhuoneessani. En haaveile paluusta niin sanottuun normaaliin työelämään.
Kirjoitatko paljon?
Joka päivä. Romaanien lisäksi kirjoitan myös lehtijuttuja, kirja-arvosteluja, lukuisia sähköposteja ja nettipäiväkirjaa.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Pitkä tarina lyhyesti: haaveilin jo kymmenvuotiaasta asti kirjailijan ammatista. Teini-ikäisenä aloin lähetellä kustantajille tekeleitäni noin kerran vuodessa. Ne palautettiin aina. Olin 22-vuotias, kun osallistuin WSOY:n kirjoituskilpailuun, jonka kautta esikoiseni Puhdas valkoinen sitten ilmestyi. On kyllä hyvä, etteivät teini-iän tekeleeni koskaan menneet läpi...
Onko sinulla vapaapäiviä?
Jo vain. Viikonloppuisin en tee töitä. Yleensä. Määrittelen itse työpäiväni pituuden. Se on yksi kirjailijan ja vapaan toimittajan työn parhaista puolista. Joskus saatan pitää vapaata keskellä viikkoa, jos siltä tuntuu.
Mitä harrastat?
Kirjoittamista, lukemista, ystävien tapaamista, liikuntaa, elokuvien katsomista, bloggaamista, elämästä nautiskelua.
Monta kirjaa aiot kirjoittaa?
Kirjailijan työstä harva jää eläkkeelle. Toivon, että mahdollisimman monta. Kirjan kerrallaan.
Miten kauan menee yhden kirjan kirjoittamiseen?
Molempiin Reija-kirjoihin kului noin vuosi, mutta tein samaan aikaan töitä. Apua-kirja kirjoitettiin Elina Kujalan kanssa kolmessa kuukaudessa. Taivaan tuuliin -kirjaa kirjoitin reilut kaksi vuotta. Seuraavista kirjoista en vielä uskalla mennä sanomaan.
Mikä työssäsi on hauskinta? Entä ikävintä?
Hauskinta on silloin, kun työ kulkee. Sanoja virtaa näppäimistöltä, ja työ tuntuu helpolta. Nautin myös lukijapalautteista ja kirjailijakeikoista.
Ikävää on silloin, kun teksti on jumissa, eikä siitä tunnu millään pääsevän eteenpäin. Ikävää on myös silloin, kun oma teksti tuntuu niin kököltä, että se turhauttaa.
Onko suvussasi muita kirjailijoita?
Ei, mutta himolukijaäitini tartutti minuun rakkauden kirjallisuuteen.
Mikä oli lempiaineesi koulussa?
Hmm... pitää ihan muistella. Jos vastaan äidinkieli, historia ja kielet, en mene kovasti metsään. Luonnontieteiden ja musiikin tunneilla en viihtynyt.
Mistä keksit kirjojen nimet?
Kirjan nimi syntyy minulla melkein aina ensimmäisenä. Se on jonkinlainen tarinan punainen lanka. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta tarvitsen otsikon ennen kuin alan kirjoittaa.
Entä henkilöt?
Henkilöt ovat fiktiota, mielikuvituksen tuotetta, mutta toki kaikissa hahmoissa on ominaisuuksia sieltä ja täältä, omasta itsestä, tuttavista, ystävistä...Henkilöt kehittyvät koko kirjan ajan. Tutustun heihin pikkuhiljaa.
Mitä kirjoitat tällä hetkellä?
Minulla on kesken lastenkirja, nuortenkirja, aikuistenkirja ja pitkä novelli.
Tietokoneeni uumenissa lymyilee myös kymmeniä sivuja erilaisia tarinoita. Saa nähdä, syntyykö niistä koskaan mitään.
Julkaisuaikatauluista en uskalla mennä sanomaan mitään, mutta uusia kirjoja on tulossa - lähivuosina.
